Kenen taivas? Minun, sinun, heidän jne, nykyään kun jokainen haluaa luoda oman Jumalan, niin helposti jokaisella on myös oma idea taivaasta? Tai onkohan sittenkään. Ihmiset keskittyvät maallisiin. Harva ajattelee iankaikkisuutta ennenkuin on iäkäs tai sairas. Halu ymmärrtää tuonpuoleisia syntyy usein vasta hädässä tai sairauden iskiessä. Taivas kotina on monille vieras ajatus.
Kristityille luvattu Jumalan taivas on rauhaa ja iloa. Joillekkin uskonnoille, se on lihaniloja, joillekkin pelkkää nirvanaa. Tai loputonta kierrosta, jossa ikäänkuin taivas on sitten jossain joskus ehkä, tai sitten ei, ihminen vain muuttuu paremmaksi?
Nuo ”omat jumalat”, ja itsevalitut taivaat, ovat tätä aikaa varten, ihmistä palvelemassa, mukavuus vyöhykkeellä, jossa ihminen ei joudu katsomaan ohi itsensä, ylös, kauas, silmänkantamattomiin.
Jumalan taivas sijaitsee siellä missä oma kontrolli ei enää toimi. Ohi tämän ajan. Ohi synnin ja kuoleman. Ohi nykyisyyden jossa ajattelemme: ihminen istuu ”valtaistuimella”.
Kuitenkin Jumalan taivaassa on vain yksi joka hallitsee, ja hän on Herrojen Herra.
Olen jo jonkin aikaa kipuillut ymmärtää konseptia ”taivas”, kun vanhuus vaivoineen on asettunut taloksi. Herra sinun ”kotisi”, se missä me uskovat kohta ollaan, millaista siellä on, millainen on uusi kotini, se paikka ja asumus, jossa sinä Jeesus olet läsnä joka hetki. Mikä on siellä olomuotomme, ja saammeko me sellaisen uuden luonnon, joka todellakaan ei enää muista maallisen vaelluksen ajasta kuin hyvää? Jumalan maailma jossa synti on täysin vierasta. Pahuus ja sen vaikutukset ovat pois.
Koti jossa vallitsee ikuinen ilo ja rauha. Paikka joka on täynnä Herran kirkkautta.
Kuinka suuri on taivas? Jumala joka on ääretön, kaikkialla läsnä oleva, mihin hän mahtuu?
Jumala, jolla ei ole alkua eikä loppua, joka asetti auringon ja kuun, tähdet paikoilleen.
Vierastan joitain taidekuvia jossa Jumala vaan istuu ja odottaa palvontaa ”paavilaiseen tyyliin”.
Omassa mielessäni Jumala, joka on rakkaus,”levittäytyy” yllemme, kietoen meidät hyväksyyntäänsä, ja rakastaa, ei istu vaativana ylhäisenä ja kaukana. Ajatuksissani, Hänen valtakuntansa jokaisessa kolkassa on sama läsnäolo, sama rakkaus, sama rauha ja sama ilo.
Tiedemiehet eivät edes nykyisellään ole kyenneet määritelemään maailmankaikkeuden rajoja.
Andromeda, joka on lähin galaxymme, on 2,2 miljoonan valovoden päässä.
Maailmankaikkeus on valtava, ohi kaiken sen mitä ihmismieli käsittää.
Tämän kaiken alku: Jumala loi ja asetti kaikelle rajat aikojen alussa.
Hän on ääretön ja voimassaan ja viisaudessaan yli kaiken.
Tieteen keinoin ei voida tänäänkään osoittaa, että taivasta ei olisi olemassa. Siihen ei kuitenkaan päästä kiinni käytössä olevilla mittausmenetelmillä tai laskentakaavioilla. Tiedämme taivaasta vain sen, mitä Raamatun kielikuvat kertovat. Uskon kautta.
Siis emme tiedä miten suuri on taivas. Johannes näyssään kirjoitti:
Ilm. 7:9 – Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea,
kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja heimoista.
Lasten laulu: kaikille tilaa on, se pätee myös taivaaseen!
Tilaa on ja kaikki on kutsuttu!
Taivas sana mainitaan Uudessa Testamentissa 276 kertaa, niin ettei se mitään huhupuhetta ole.
Varma paikka, johon Jeesukseen uskovat ja luottavat on kutsuttu. Jeesus osti meille matkaliput,
ne on jo maksettu! Lippuautomaatin turvaohjelma on pilvissä.
Parhaillaankin itse Jeesus on valmistamassa omilleen kotia, juhla-aterian kera.
Enkelitkin odottavat pyhien saapumista. Onko Pietari portilla? Tuskin sentään.
Meistä ei tule enkelien kaltaisia vaan uusia luomuksia, Jumalan tahdon mukaan.
Emme kaipaa siellä mennyttä elämää. Kaikki on uutta.
Taivaaseen pääsee vain armosta. Jeesus nousi ensimmäisenä kuolleista, ja me jotka kuulumme Hänelle, saamme myös matkata taivaisiin armostaan.
Omat teot ja ansiot, kunnia ja maine, saavutukset tai yhteiskunnallinen asema eivät ole ratkaisevia. Sinne pääsee yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen ansiotyön tähden,
Johannes 14:2,3
14:2 Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa.
14:3 Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.
”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” (Ilm. 21:3–4.)
”Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä” (2. Kor. 5:1).
Siellä saamme aina olla yhdessä rakkaittemme kanssa, iankaikkisesti.
Parasta kaikesta on; Jeesus meidän Vapahtajamme on kanssamme.
Näemme Hänet kasvoista kasvoihin! Sellaisena kuin Hän todella on.
Tuokin on lupaus jonka Raamattu meille antaa.
Muutamien laulujen sanoin:
Ilmestyskirja 19:9
Ja hän sanoi minulle: ”Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!” Vielä hän sanoi minulle: ”Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat”.
Ilmestyskirja 20:6
Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.
Ilmestyskirja 21: 1-7
Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”
Ja valtaistuimella istuva sanoi: ”Katso, uudeksi minä teen kaikki”. Ja hän sanoi: ”Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet”. Ja hän sanoi minulle: ”Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.
Ilmestyskirja 22: 1-6
Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi.
Eikä mitään kirousta ole enää oleva.
Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsissansa.
Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti.
Suvi
Viimeisimmät kommentit