Siunataan vaikkemme ymmärrä kaikkea mitä Israelissa parhaillaan tapahtuu.
Siunataan ja puhutaan Jumalan kansan puolesta.
Näin on Jumalan valinta. Hän asetti kansoille rajat ja niiden luotilangan, Israelin.
Hän valitsi sen, ja me valitsemme sen, minkä valinnan Herra on tehnyt.
Juuren joka kannattaa meitä, Herran omia. Se on Jumalan ikuinen valinta ja tahto:
Siunaamme Israelia.
Emme ymmärrä kaikkea mitä siellä parhaillaan tapahtuu, nyt sodassa varsinkaan. Emme aina edes oikein jaksa mielissämme kaikkea edes hyväksyä. Silti me siunaamme. Olemme Jumalan puolella. Iankaikkinen suunnitelma on suurempi kuin tämän päivän tapahtumat yksistään.
Kun tulimme uskoon, ja teimme valinnan Jumalan puoleen, niin nytkin teemme tuon valinnan siunata. Saamme jättää avoimet kysymykset, epäröinnin ja monet ihmettelyt, ja epäilykset Jumalan haltuun.
Nuo meissä nousevat pelot, halumme suojella kaikkea elämää, valita mikä on oikein jne ihmisjärjellä. Sittenkin, nyt ja kaiken loppuun asti:
Siunaamme sinua Israel! Rukoilemme sinulle rauhaa ja menestystä; Shalom!
…….
Raamatussa Israel on Jumalan valittu, jopa silmäterä: Sillä joka teihin koskee, se koskee hänen silmäteräänsä (Sak 2:8). Israelilla on äärimmäisen tärkeä rooli ja tehtävä.
Kaikkiaan Israel on näkyvä, konkreettinen todiste Jumalasta ja Raamatun profetioiden luotettavuudesta ja vakavuudesta.
Ellei Hän olisi uskollinen valinnalleen Israelin suhteen, miten kävisi meille uskoville?
……
Blogikirjoitus 4s marraskuuta The Times of Israel saitilla: (mun kääntämänä pieni osuus):
Me Israelilaiset jatkamme blogi (ja muuta) kirjoittelua – Yrittäen löytää sanaoja haavoillemme, traumoille, menetyksillemme. (Viitaten Lokakuun 2023 tapahtumiin).
Me kirjoitamme toinen toisillemme, ja heille jotka haluavat kuulla ääntämme. Emme vaikene!
Blogissaan kirjoittaja tuo esiin kuinka Israelilaisia blogisteja, ja kirjailijoita ja taiteilijoita
kohtaan yritetään saada aikaa boikotti. Boikotti joka koskisi kaikkia maita, Emme enää kuulisikaan, tai lukisikaan vapaasti Israelilaisia, tai sanoisinko juutalaisia ”ääniä”. Jäljelle jäisi äänet jotka nousisivat Israelia vastaan. Uutisointi olisi aika yksipuolista.
Oma kommentti:
Jos tämä ei ole antisemitismiä avoimessa nousussa, en tiedä mikä on.
Kun ihmiseltä viedään ääni, hänet vaiennetaan, mitä jää jäljelle?
……………
Minulle tulee mieleen tämä:
Niemöllerin kirjoittamaksi on jäänyt maailmanhistoriaan runo:
Ensin ne tulivat…, jonka tarkkaa muotoa ei tiedetä, sillä runon sisältö ja järjestys on muuttunut useaan kertaan:
»Suomeksi:
”Ensin ne tulivat hakemaankommunistit, enkä puhunut mitään koska en ollut kommunisti.
Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysihmiset, enkä puhunut mitään koska en ollut ammattiyhdistyksessä. Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, enkä puhunut mitään koska en ollut juutalainen.
Sitten ne tulivat hakemaan minut, eikä silloin enää ollut ketään joka olisi puhunut puolestani.”»
……
Tottakai tekee pahaa katsoa miten palestiinalaiset kärsivät.
Tottakai on hyvä että meille kerrotaan myös heidän hädästään. Tottakai on hyvä, jos voimme myös heitä auttaa. Tottakai Jumala rakastaa kaikkia, niin juutalaisia kuin palestiinalaisiakin, siinä kuin meitä suomalaisiakin. Jumala on rakkaus. Hän on olemukseltaan hyvä. Hänen pelastussuunnitelmansa Jeesuksen kautta on kaikkia varten, niin juutalaisia kuin pakanoita.
Raamatussa on kokonaiskuva rakkaudestaan. Kuten edellisessä kirjoituksessani: jo ennen ensimmäistä maanpiirin ylle ajateltua ilmaisua: alussa, jo siinä oli mukana iankaikkinen pelastussuunnitelma, joka on kaikkia ihmisiä varten, kaikkialla, iäti pysyvänä. Siinä ei ole yhtään syrjintää ketään kohtaan. Kaikki saavat todellakin Jumalan lapseuden, kaikki joille se kelpaa.
Tee parannus ja seuraa Jeesusta, ja sinua kutsutaan Jumalan lapseksi.
Silti jo pelkästään ajatus, että tämä maailma haluaa vaientaa kirjoitetun sanan, ja taiteen, luovan imaisun jne Israelilaisten tuottamana. Estää sen. Minä koen sen järkyttävänä vihana juutalaisia kohtaan, niin ei-juutalainen kuin itse olenkin. Ei se ole sotaa, se on silkkaa vihaa.
Se, että joltakulta haluataan viedä ääni, on hirvittävä rikos ihmisen vapautta vastaan! Vain yksi hyväksyttävä mielipide? Tähänkö ollaan menossa, ja mitä vauhtia?
Joku on tuosta runosta vääntänyt: Ensin ne hakivat journalistit, emmekä tiedä, mitä sen jälkeen tapahtui.
Näin kuuluu mustaakin mustemmalla huumorilla väännetty versio saksalaisen teologin Martin Niemöllerin kuuluisasta runosta Ensin ne tulivat. Sitä on toisteltu tämänkin vuoden aikana tiuhaan, sillä sananvapaus on kaventunut ympäri maailmaa.
Kaikki puhuu sen puolesta Jumalan kello käy kohti maailman huipentumaa, loppua kohti. Tämä aika on rajallinen. Käyttäkäämme se niin kuin vain kykenemme Jumalan mielen mukaan.
Toistan itseäni: kiinnittäkää katseenne Jeesukseen. Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy.
Mekin jotka olemme uskovia suomessa, saamme ihmeeksemme lukea kuinka äidit ”suojelevat” lapsiaan Jeesukselta kouluissa, ja vaativat korvausta jos Hänen nimensä jossain lausutaan. Outoa aikaa elämme.
Samaan aikaan tv ohjelmissa jne kirosanat sinkoilee ja kukaan ei ole milläänsäkään. Kouluissa saa kyllä kertoa sen sadasta sukupuolesta jne . Pimeys lisääntyy vauhdilla.
Joo, vanhan eläkeläisen verenpaine tässä vähän purkaantuu, tuo ettei Israelilaiset saisi enää ääntään kuuluviin, on jo uhona sellainen, että olen melkein valmis huutamaan katoilta: siunataan Israelia. Meillä uskovina jos haluamme olla Jumalan tahdossa, ei ole muuta vaihtoehtoa.
Ehkä nyt jos koskaan on otettava yllemme se ”häpeä”, että ylpeästi kannamme Jeesuksen nimeä esiin. Uskallettava pitää yllä sitä mikä on Jumalan. Uskallettava siunata Israelia!
Suomessakin puhutaan jo Israelia vastaan usein, aivan korkeimmilta palleillta. Kahden valtion malli on vitsi, koska palestiinalaiset eivät tunnusta edes Israelin valtiota!
Kuitenkin kun, ja jos facktoja ei kerrota tasapuolisesti, esim lauantaiyönä yli 130 rakettia jälleen, kuten useina öinä, satoi pohjois Israeliin, lähes joka päivä sotilaita kuolee Israelissa jne. Kuulet hälytysäänen ja sinulla on muutama hetki aikaa juosta suojahuoneeseen, odotat siellä noin 10minuuttia jonka jälkeen kurkkaat ulos, mitä on tapahtunut? Tätä on ollut nyt yli vuoden ajan ja jo aiemmin pienemässä mittakaavassa, Pohjois-Israelissa päivittäin, monesti joka päivä.
Ilman että koteihin on rakennettu ns. ”suojahuoneita” sielläkin lapsia ja naisia kuolisi jatkuvasti. Yli 50 tuhatta pohjois Israelin asukasta on evakossa, koska nämä rakettisateet. Lapset eivät uskalla leikkiä ulkona, tai ovat jo niin traumatisoituneet, etteivät uskalla lähteä kodeistaan jne. Jos olet kauppareissulla, on sinun pysäytettävä autosi ja piilouduttava ojaan jne ja toivottava parasta, rukoiltava. Arkea Israelissa.
Gazan johto itsepintaisesti yhä kieltäytyy luovuttamasta panttivankeja. He yhä uskovat voivansa kiristää Israelilta jotakin kun kiduttavat näitä noin 100 panttivankiaan. (Viimeisin uutinen ulkomaisessa mediassa on; näistä sadasta noin 60 on ehkä yhä elossa, yli 30,lle joiden tiedetään yhä olleen osana panttivangeista, heidän läheisilleen on jo ilmoitettu näiden kuolleen, löydettyjen todisteiden mukaan).
Gazan johdolle se että heidän ”omat” lapsensa kärsivät ja kuolevat on kuin ase. Siellä ei ole rakennettu turvahuoneita, vaan hyökkäys sotaa varten kilomettrettäin tunneleita. Vuosia valmistauduttiin viime lokakuun hyökkäykseen siviilejä vastaan, omista ei välitetty, eikä oikein vieläkään välitetä, paitsi propagadan vuoksi. Tottakai äidit ja isät jne sielläkin surevat, ja orvot itkevät.
Se että se vähäinenkin tasapuolisuus, jota avoin uutisointi jne edustaa, jos se vaiennetaan, mitä jää jäljelle totuudesta? Nyt jo joutuu etsimään tietoa ja lukemaan ulkomaisia uutislähteitä kautta linjan, muutoin ei saa tietoa kotisuomessammekaan puolueettomasti. Toki se, joka todella on kiinnostunut Israelista suomessakin saa tietoa uskovien kautta. Sekin kuitenkin on vain raapaisu.
Julkinen uutisointi on lähes kokonaan Israelia vastaan, aina eduskuntamme myöden. Siellä luotetaan ns. yleisen mielipiteen oikeuteen, sen joka nyt siis etsii kieltää, peräti kokonaisvaltaisella boikotilla, Israelilta luovan kielen käytön. He eivät halua kuulla. Jumalan puolella oleminen on harvinaista.
……………
Seurakuntien mahdollisuus ja tehtävä on: ennenkaikkea siunata ja auttaa jos voi, ja pitää yllä totuutta, tässäkin asiassa. Siunaamme Israelia!
Te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa.’ Sano nämä sanat israelilaisille.” (2 Moos 19:5-6)
Sillä sinä olet Herralle, Jumalallesi, pyhitetty kansa; Herra, sinun Jumalasi, on valinnut sinut omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja, mitä maan päällä on. Ei Herra sen tähden ole mielistynyt teihin ja valinnut teitä, että olisitte lukuisammat kaikkia muita kansoja, sillä tehän olette kaikkia muita kansoja vähälukuisemmat, vaan sen tähden, että Herra rakasti teitä ja tahtoi pitää valan, jonka hän oli vannonut teidän isillenne. (5 Moos 7:6-8)
…….
Lopuksi mukavampi uutinen Negevistä: Siellä pidettiin muutama päivä sitten beduinien toimesta kameleilla ratsastuskilpailut! Keskellä sotaakin ihmisen mieli tarvitsee jotakin josta iloita.
Sekä: Israelissa on löydetty joku proteiini, jonka on todettu voivan todennäköisesti auttaa estämään syövän syntyä. Tutkimus on jo reippaassa käynnissä. Innovatio joka varmasti auttaa heidän talouttaan sodan jäljiltä jos tutkimus pääsee tavoitteeseensa.
…….
Myös Israel aiheesta voi lukea näistä: (Monista paikoista tietysti muualtakin.)
kun moni oli vainottu uskonsa vuoksi, allapäin ja ahdistunut.
Maranatha!
Kun vaikeudet tuntuvat ylivoimaisilta;
Maranatha!
Herramme tulee, eikä Hän viivy.
Maranatha!
Se on meillekin rohkaisu ja lohtu, apu, kun arjen paineet kasaantuvat.
Kun talous horjuu ja terveys pettää.
Maailma ympärillämme kuohuu ja murenee.
Vain hetki enää, ja Herramme saapuu!
Ei ole mitään syytä etteikö näin tapahtuisi.
Uskokaamme Raamatuun. Jumalan Sanaan.
Hän pitää lupauksensa.
Maranatha!
Alusta loppuun Hän on sama!
Raamattu alkaa (hebrealainen Raamattu) sanalla Bereshit,
(Lainaukset Ulla Rautiaiselta):
Bereshit
Missä kohdassa Raamattua eka kertaa kerrotaan Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta? Vastaus: Raamatun ensimmäisessä sanassa.
Genesis (Ensimmäinen Mooseksen kirja) alkaa sanalla ”alussa”,
hepreaksi bereshit, בְּרֵאשִׁית Siinä se kerrotaan.
Vanhimmassa muinaishepreassa jokaisella kirjaimella on äänteellisen merkityksen lisäksi kuvallinen merkitys. Kirjaimet ovat siis kuvia, jotka ovat symboleita määritellyille asioille. Huom. Hepreaa luetaan oikealta vasemmalle.
Eka kirjain on beit, tarkoittaa huonetta, telttaa, majaa. Toka kirjain on resh, kuva on ihmisen pää ja tarkoittaa korkea-arvoista henkilöä.
Tähän asti: juuri tässä alussa luotavassa huoneessa eli maailmassa,
majailee korkea-arvoinen henkilö.
Kuka tämä henkilö on? Yhdistetään nämä kaksi kirjainta omaksi sanaksi – saadaan בְּרֵ”bar”, poika. Kenen poika? Kolmas kirjain on alef, joka esittää härän päätä ja symboloi vahvinta johtajaa, ja myös Jumalaa. Nyt on siis saatu Jumalan Poika.
Neljäs kirjain on shin, joka nykymuodossa esittää kolmeliekkistä tulta, ollen Jumalan symboli, koska shin kirjain aloittaa Shaddai-sanan, se on yksi Jumalan nimistä. Se Jumala, joka esiintyy palavassa pensaassa, johtaa erämaavaellusta tulenpatsaassa, ja antaa lakeja tulena palavalla vuorella. Ja on kolme persoonaa yhdessä.
Mitä tälle Jumalan Pojalle tapahtuu?
Vielä shin -kirjaimesta.
Muinaishepreassa se esittää hampaita ja tarkoittaa puremista, murtamista ja tuhoamista.
Sitten viides kirjain joka on jud. Se on käsi, työ ja tehtävä. Kuudes on tav, joka on risti, tarkoittaa merkkiä ja liittoa.
Luetaan näin: Luodussa huoneessa, eli maailmassa majailee kolmiyhteisen Jumalan Poika, joka ensin näyttäytyy tulen keskellä, mutta sitten murretaan/tuhotaan ja se teko tehdään ristillä joka on merkki liitosta. Tämä siis kerrotaan Raamatun ensimmäisessä sanassa: bereshit, alussa.
Tässä alkuperäisen kirjoittajan liittämä kuva, osana asian selitystä.
Aloitin sanalla Maranatha: Herramme tulee.
Tämä sama Herra, joka oli alussa, on viimeisenä seisova multien päällä.
Tämä sama Jeesus, jonka tunnemme Sielujemme Vapahtajana, ja Hyvänä Paimenenena jne.
Hän saapuu noutamaan meidät kotiin, Herran luo. Meidät, jotka uskon kautta, kaikista kansoista, olemme siirtyneet Jumalan omistukseen, odottamaan huutoa: Herramme saapuu!
Hän saapuu, eikä viivy!
(Olen paljon viimeisen vuoden aikana kunnellut miestä Nimeltä Amir Tsarfati, hän on messiaaninen juutalainen, jolla on You tubella jne, paljon saarnoja, ja tietoa siitä missä mennään nyt Israelissa.
Länsimainen media ei ole ihan tasapuolista uutisoinnissaan valitettavasti.
Hänen myötään myös jälleen kerran Hebrean kielen kuvainnollinenkin merkitys on palautunut mieleeni.
Saarnoissaan hän puhuu paljon Jeesuksen paluusta ja ylöstempauksesta. Puhumansa englannin kieli on selkeää ja sitä on helppo kuunnella. Tämmöinen mainos 🙂 hups.
………………
Maailma ympärillämme valmistautuu tulevaan, valhepelastajan saapumiseen.
Kaikki yhä vain pimenee, ja muuttuu sekavammaksi.
Me saamme nostaa katsemme ja kiinnittää sen edellä juoksijaamme Jeesukseen.
Nyt jos koskaan: Hebr 12: 1-3
1. Koska meillä on ympärillämme näin suuri todistajien pilvi, pankaamme mekin pois kaikki, mikä painaa, ja synti, joka niin helposti kietoo. Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka on edessämme, 2. katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka edessään olevan ilon vuoksi kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istuu nyt Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. 3. Ajatelkaa häntä, joka niin paljon kesti syntisten vastustusta itseään kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi rohkeuttanne.
Hän pelastaa meidät tulevasta vihan ajasta, rauhan valtakuntaansa.
Saamme luottaa; Hän on sen liiton takuu ja sinetti; jonka Hän on kanssamme alussa tehnyt.
Ilmestyskirja 22: Jae 21: Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa.
1 John 1:9: “If we confess our sins, he is faithful and just and will forgive us our sins,
and purify us from all unrighteousness.”
Nyt Herra haastoi sydäntäni aiheella, jota lähestyn arasti. Kompastelen, yritän kirjoittaa aiheesta jotain luettavaksi kelpaavaa.
Hätäinen raapaisu, kuten eräs ystävä kirjoittamiaan runoja nimittää. Toivon ja rukoilen, etten lisää kenenkään kuormaa, kyse on puhtaasta omastatunnosta,ja rauhasta Jumalan kanssa, ei sormella osoittelusta. Jeesus on meidän edelläjuoksijamme tässäkin. Hän on se joka näkee sielumme syvyyksiin asti, ja osaa hoivata meitä jokaista yksilöllisesti. Tämä on vain ”muistutus itselleni ja ehkä jollekulle muulle” miten vapauttavaa on antaa anteeksi.
Tärkeää ja vaikeaa.
Me, jotka olemme vaeltaneet Jeesuksen seurassa jo kauan, tiedämme kuinka arka tämä aihe on. Kukaan, ei uskova, sen paremmin kuin uskovakaan, ei selviydy elämästä ilman lujia iskuja, jotka sotivat oikeudentajuamme vastaan. Joskus ne tuntuvat ”oikeutetuilta”, silloin anteeksiantaminen on pikkuisen helpompaa. Joskus, kun joku tekee meitä kohtaan suurta vääryyttä ilman mitään näkyvää syytä, se on todella vaikeaa, ensin antaa anteeksi, sitten jopa, ehkä jossain määrin edes: unohtaa tuo kärsimämme paha. Jättää kaikki Herralle.
Meitä kutsutaan antamaan anteeksi.
Anteeksiantamuksessa on voimaa.
Se vapauttaa, niin meidät, kuin heidät, joille annamme anteeksi.
Silti painottaen sanon: vääryyttä, ja laskelmoivaa ilkeyttä tms ei tarvitse, eikä saakkaan hyväksyä. Jatkuvaan hyväksikäyttöön millään elämän alueella ei ole syytä suostua. Annan anteeksi on avain rauhaan, ei siihen että antaisimme itsemme jatkuvan vääryyden kohteeksi ilman muutosta tilanteeseen. Anteeksi voi, ja saa, ja oikeastaan pitää silti antaa. Niin hyvin kuin kykenemme. Tämä on se suuri vaikeus, kun jokin asia voi olla niin väärin, kuin vain olla voi, silti anteeksiantamus on hyvä ja tarpeellinen avain. Avain päästä eteenpäin, ja jos ei aivan unohtaa, niin katkaista tuon tilanteen, asian tai ihmisen ”hallintavalta” meihin. Päästää sielumme vapauteen. Jumalan tahdon mukaan. Iloitsemaan uskostamme ja kasvamaan siinä vapaasti.
Rauhaan on Jumala meidät kutsunut.
Meillä tulee olla terve itsekunnioitus, niin ettemme asetu kenenkään ylikuljettaviksi, tai mielivallan alle. Silti annamme anteeksi. Nämä kaksi eivät sulje pois toisiaan.
Otamme vastuun anteeksiantamisesta, mutta myös siitä miten elämme. Emme jää syytösten viidakkoon ja tuomioita tekemään. Nekin kun sitovat meidät, tuohon meille aiheutettuun vääryyteen. Aikuisuus uskossa ja luja luottamus Jumalan armoon auttavat tässä.
Uskon Jumalallinen näkökulma, emme toimi niinkuin he jotka eivät Jumalaa tunne. Tietysti aina, jos mahdollista, niin myös asioiden tasapainoon saattaminen on hyväksi. Sovinto veljien ja siskojen kera on suloista, niin Raamattu meille kertoo :). Käytännöllisesti myös on hienoa, jos jokin vääryys saadaan oikaistua jne. On niin paljon mitä emme ymmärrä, emmekä inhimillisesti ehkä koskaan voi muuttaa muuksi.
Raamatussa on monta kertomusta, jotka tukevat tätä: he antoivat asiat Jumalalle, joka näkee, tietää ja joka on hyvä. Inhimillisellä viisaudella ja taidollisuudella on rajansa, Jumalan ymmärrys on kaiken yli käyvää, ohi sen mitä me näemme tai ymmärrämme.
Seurakunnissa tulisi vallita sellainen rakkauden täyteys, että kaikki uskaltaisivat vapaasti kasvaa Kristuksessa. Meidän tulisi rakastaa myös lähimmäisiämme, ja kunnioittaa heitä. Juuri sellaisina kuin he ovat, virheineen kaikkineen. Emme etsisi toisistamme vikoja, vaan tukien ja hellästi siunaten, auttaisimme toinen toisiamme eteenpäin tässä itsekkyyden ajassa jota elämme.
Kristillisessä vaelluksessa anteeksiantamus on yksi kulmakivistä. Sitä tulisi runsaasti harrastaa.
Keille sitten pitää antaa anteeksi?
Kaikille? Tavallaan kyllä.
Niin usein kuin vain tarvetta on.
Omassa elämässäni olen joutunut antamaan anteeksi myös itselleni, ja Jumalalle. Juu, luit oikein. Kun et ymmärrä, jäät ehkä ikäänkuin kiinni tunteittesi vangiksi, jolloin anteeksianto jopa Herralle voi olla tarpeen, näin vapautat itsesi, siirryt ”syyttäjän” paikalta, armoa tarvitsevaksi. Tietenkään hän ei ole tehnyt vääryyttä, se vain on sinun näkövinkkelistäsi ollut kuin olisi.
Muistan kuinka keskenmenon jälkeen olin ihan lukossa, ja pääsin oikeastaan eteenpäin vasta kun annoin Jumalalle anteeksi. Hän, jolla on kaikki valta oli sallinut (tai suunnitellut) niin käyvän. Se vain ei käynyt järkeen. Halusimme lapsen, meillä oli asiat kunnossa ja lapsi olisi synytynyt uskoville vanhemmille jne. Oli laiha lohtu kuulla näin käy usein jne. Menin aivan lukkoon ja mykistyin Jumalaakin kohtaan. Anteeksiantamukseen nöyrtyminen, Jumalalle siis, avasi lukon ja pääsin taas eteenpäin.
Ei se heti iloa ja rauhaa palauttanut, surutyö elämän vaikeissa käänteissä on osa prosessia. Kuitenkin anteeksianto/ hyväksyminen: Herra on Jumala, se avasi Jumalalle pääsyn parantamaan ja hoitamaan minua.
Nöyrtyä Jumalan tahtoon, antaa tilanne hänelle, on kova läksy, silloin erityisesti kun emme ymmärrä Hänen teitään.
Ihan maallisella puolellakin anteeksiantamisen hyödyt on todettu. Alentuneena verenpaineena, ja tasaisempana sydämensykkeenä jne.. Toisinaan myös selittämättömät kivut, ja masennus ovat parantuneet anteeksiantamuksen myötä. Kun suostumme meihin palautuu ”rauha”, voimme paremmin.
Kun annat anteeksi, saat vastaanottaa Jumalalta asiaasi ns. päätöksen, asia on loppuunkäsitelty, anteeksiannettu. Saat myös armon alkaa puhdistua anteeksiantamattomuuden mukanaan tuomasta toisten syyttelystä, ja syyllisyydestä, häpeästä ja tuomiosta. Se taakka jota olet kantanut poistuu. Ihmiset eivät aina heti ymmärrä, että olet nyt vapautuksen tiellä, mutta pidä kiinni siitä että anteeksiannettuasi sinä olet vapaa. Puhdistus on tapahtunut, ja paranemisprosessi on alkanut. Haava umpeutuu, ja vaikka arpi jäisikin, sen ei pitäisi enää kauaa tai paljon sattua. Kun muut syyttävät, älä ota sitä syytöstä sydämeesi vaan usko: olet saanut syntisi anteeksi.
Synnin seurauksia joskus joutuu sitten selvittelemään, mutta se on eri asia.
Aina ei edes ole kyseessä synti, ei sinun tai jonkun toisen, elämässä vain on kaikenlaista vaikeaa.
Aina jos jäät täysin kiinni anteeksiantamattomuuteen, kohdistuu se sitten Jumalaan, itseesi, johonkin tilanteeseen, tai muihin, etsi apua joltain luotettavalta uskovalta, joka voi kanssasi rukoilla, ja ohjata sinua Jumalan armoon ja rakkauteen. Muista kyseessä on prosessi. Yksi rukous kerta ei ehkä riitä. Älä anna minkään katkeruuden juuren kasvaa. Älä luovuta ennenkuin koet vapauden ja rauhan. Astu siihen armoon, jonka takaajana on itse Herra.
Jumala toimii meidän elämässämme aina iankaikkisuus mielessään, ja voimme olla aivan varmoja siitä, että hän ei jätä työtään kesken. Jeesus Kristus haluaa antaa anteeksi, Hänen tahtonsa on pestä sinut vitivalkoiseksi. Luntakin valkeammaksi, uudelleen ja uudelleen. Hän kumartuu ja pesee seuraajiensa jalat. Auttaen esimerkillään myös meitä, oppimaan antamaan anteeksi.
Rukous:
Jumala, vastaanotan sinulta nyt anteeksiantamuksen. Kiitos, että puhdistat minut kaikesta vääryydestä, ja teet minussa armosi kautta sen työn, että voin täysin antaa anteeksi, niin itselleni, kuin muillekkin. Auta minua elämään uskoen, ja luottaen kaikessa sinuun.
Luo minuun puhdas sydän: (psalmi 51)
Varjele jalkani kompastumasta kuten Daavid psalmissa asian ilmaisee.
Kiitos Jeesus, että annoit suurimman mahdollisen uhrin; itsesi, että me voisimme olla anteeksiannetut. Annoit esimerkin, jota seurata myös nöyryyden ja anteeksiantamuksen suhteen. Anna anteeksi anteeksiantamattomuuteni.
Auta anteeksiantamaan myös muille heidän rikkomuksensa.
Sinä ymmärrät ja rakastat.
Sinun armosi riittää.
Auta myös tietämään miten toimia sen jälkeen, kun olemme anteeksiantaneet, kyseisen asian/ ihmisen / tilanteen suhteen.
Päästä minut kaikesta pahasta, väärästä häpeästä, ja peloista, ja anna rohkeutta valita, ja nöyrtyä kaikessa Sinun tahtoosi. Paranna sieluni haavat ja palauta minulle rauha.
Kiitos Jeesus että saan aina uskoa ja luottaa sinuun. Amen.
Niin, meille helluntalaisille, Hän on niin tuttu, että välillä me ikäänkuin ”sokaistumme” ja unohdamme, kuka Hän oikeastaan on. Jumalan kolminaisuudessa, hän on yksi Jumala.
Pyhä Henki, lähetetty maailmaan Jumalan luota, ihmisiä varten.
Erityislahja Jeesukseen uskoville. Jokaiselle joka Herraan uskoo.
Jokunen vuosi sitten eräässä solussa kokosin listaa (netin avulla) Pyhän Hengen ominaisuuksista, ja nyt jaan tässä tuon listan. Toivon, että se saa muistuttaa meitä siitä suurenmoisesta lahjasta jonka Jeesus omilleen vielä nytkin lahjoittaa.
Uskallan sanoa, nyt jos koskaan, tarvitsemme Pyhän Hengen.
Emme vain uskomme sinetiksi, vaan voimaksemme, ja lohdutukseksi.
Uskovina tarvitsemme päivittäin hänen läsnäoloaan ja ohjaustaan.
Onneksi lupaus on yhä voimassa: Kehoitus; vastaan ottakaa Pyhä Henki.
PYHÄ HENKI on PERSOONA ja JUMALA.
Hän on pelastuksemme sinetti ja takuu. Ef. 1:13,14
Raamattu kertoo kuinka hän kaikessa kirkastaa Kristusta.
Pyhä Henki on mukana kaikessa Sanan ilmoituksessa.
Ei olisi Raamattua ilman Pyhää Henkeä.
Ensimmäistä kertaa hänet mainitaan Raamatussa 1 Moos. 1:2
Viimeistä kertaa, Ilm. 19:10.
Koska Pyhä Henki on persoona:
Hän puhuu 1 Tim 4:1
Hän rukoilee Rm 8:26
Hän todistaa Jeesuksesta Joh 15:26
Hän asettaa Apt. 20:28
Hän murehtii Ef. 4:30
On asioita joita Hän ei salli.
Tilanteita joissa Hän estää, (meitä puhumasta, ta toimimasta tietyillä tavoilla.)
Kaikessa Hän on puolustajamme ja kaiken lohdutuksen tuoja.
Pyhällä Hengellä on kaikki jumalalliset ominaisuudet:
Hän on kaikkialla läsnäoleva. ps. 139:7
Hän on kaikkitietävä. Jes 40:13 1 Kor.2:10,11 Joh 14:26
Hän on kaikkivoipa. Sak.4:6
Hän on iankaikkinen. Hebr. 9:14
Hän tekee ihmeitä. Apt. 8:36
Raamatussa Pyhästä Hengestä sanotaan:
Hän on totuuden henki. Joh. 14:17
Elämän henki. 1 Moos. 2:27
Neuvonantaja. Joh. 14:16
Neuvon ja voiman henki. Jes 11:2
Herran pelon henki. Jes. 11:2
Armon henki. 10:29
Viisauden ja ymmärryksen henki. Jes 11:2
Rukouksen henki. Sak. 12:10
Eläväksitekevä henki. Rm. 8:11
Luvattu henki. Apt. 2:33
Levon henki. Jes 63:14
Uutta luova henki. Ps.104:30
Herran henki. Miika 2:7
Kristuksen henki Filip. 1:19
Häntä verrataan;
Kyyhkyseen. Mt. 3:16
Jumalan sormi. 2 Moos. 8:19
Jumalan käsi. 2 Aikakirja. 30:12
Tuli. Apt. 2:3
Öljy. 1 Sam. 16:13
Vesi. Sak. 14:8
Viini. Ef. 5:18
Kuin kaste. Sn. 19:12
Kuin elävä veden virta. Joh 7:38
Esikoislahja. Rm. 8:23
Herran voima. Lk. 5:17
Hän on taivaasta Jumalan luota lähetetty henki. 1 Pt. 1:12
Henki joka vuodatetaan korkeudesta. Jes 32:15
Jumalan lähettämä Puolustaja. Joh 15:26
Voiman, Rakkauden ja Raittiuden henki. 1 Tim.1:7
Pyhän Hengen pää tehtävä on kirkastaa Kristusta, synnyttää usko ihmissydämessä, ja ylläpitää uskoa. Pyhä Henki sitoutuu kaikessa Jumalan Sanaan.
Jos tämätekstini inspiroi tutustumaan häneen enemmän, se on tehnyt tehtävänsä.
Meitä kehoitetaan janoamaan lisää Herran tuntemusta.
Vaikka jo uskoon tullessamme, meihin asetetaan Pyhän Hengen sinetti, tuo kehoitus tarkoittanee: pyydä lisää, että ihan sinne ns. ”uimavesiin” asti, sinne syvemmälle, Pyhän Hengen vuodatuksiin pääsisimme, jossa Herra on kaikessa mukana.
Pyytäessämme saamme, ja rukouksiimme vastataan.
Valinnat ovat sitten Herran, kuka ja millä tavoin elämässään tuo esiin sitä vaikutusta,
jonka Herra henkensä kautta kussakin esiin tuo.
Voimme vain sanoa: Tule Pyhä Henki. Uudelleen ja uudelleen.
Toisille se on ihanaa perheiden yhdessäolon aikaa, toisille edesmenneiden aikojen muistelua,
ja jopa suurta yksinäisyyttä. Lepoa heille, joille se oli tauko työn uurastuksesta.
Kiitosmieltä kuitenkin, jos ja kun olemme saaneet vastaanottaa ihanan pelastuksen Jeesuksessa,
ja sen mukanaan tuoman rauhan ja ilon. Ylistys Jumalalle.
Kristittyinä, kun katsomme tyhjää ristiä, tiedämme voitto oli täydellinen.
Kristus nousi kuolleista. Hän elää voittajana Isän oikealla puolella halliten jo nyt.
Kaikki vallat ja voimat ovat asetetut Hänen jalkainsa alle.
Kukistaessaan Saatanan, synnin ja sairauden ja kuoleman,
Jeesus myös vapautti meidät elämään uutta elämää Hänessä, vapahtajamme yhteydessä päivittäin.
Riemuvoitto, lopullinen ja ikuinen, se on saatu!
Totta on, usein emme koe niin, miltei päinvastoin. Kuin olisimme heitetyt myllyihin joiden jauhantaa hädin tuskin kestämme. Pelko, ja hylkäämiset, ja syytökset tuntuvat musertavan meidät.
Kaikenlaiset kiusat, ja houkutukset ja omat toiveet. Niin usein emme oikein jaksa katsoa ristiin.
Sen elämäämme tuoma armokin tuntuu kovin huteralta ja kaukaiselta.
Joskus, vaikka haluamme katsoa ja uskoa ristin voittoon, näemme vain harmautta ja pimeyttä.
Ihmiseloon mahtuu niin monta tuskaa.
Se ei muuta tosiasiaa, näemme tai koemme, tunnemme mitä tahansa.
Risti on Kristuksen voitonpaalu. Voitto on saatu.
Sanat: se on täytetty kuuluvat jokaiselle joka Häneen luottamuksensa asettaa.
Me olemme Voittajan puolella.
Mikään tai kukaan ei voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta.
Jumala on meidän puolellamme, eikä meitä vastaan.
Minua on viime aikoina puhututtanut se lankeemus, jonka kukin löydämme itsestämme.
Olemme Raamatun mukaan ”syntinen suku”.
Tunne-elämämme, ja tahtomme on lankeemuksen ja omien halujemme muokkaamaa.
Siksi Jumalan Sana on mittanuora, joka kertoo meille totuuden, ei tunteemme, eikä olosuhteet.
Jumalan Sana sanoo: mikään ei voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta.
Aikoinaan olimme mieheni kanssa muutamilla kursseilla joilla opetettiin ns. ”vapauttamista” ja hengellistä sodankäyntiä. Paljon niissä opetus päivissä oli hyvääkin, mutta myös paljon ihmisen kovaa; pätemisen ja voiman osoituksen tarvetta. Teemme itsestämme usein turhankin merkityksellisiä Jumalan työtovereina:).
Toki toisinaan sekin kaikki oppi vapautuksesta jne on ollut hyödyksi. Omassa elämässäkin.
Mainitsen tämän asian, koska se jäi näistä opeista pysyvästi mieleen, useimmat siteet pohjautuvat joko pelkoihin, tai hylkäyksiin. Pahat kaksoset! Saatana käyttää näitä jatkuvasti, mitä erilaisimmissa tilanteissa, ja monin tavoin, usein muiden kautta, hämäten ja riistäen uskomme ja ilon.
Heikentäen uskoamme ja luottamustamme Jeesukseen.
Tavalla tai toisella jomman kumman juurisyyn kautta, sielunvihollinen yrittää saada tunteittemme kautta meistä otteen, jota sitten käyttää sitoakseen meidät. Joskus tarvitaan vapautusta, jopa tietynlaisten rukoustilanteiden kautta. Siinä ei ole mitään Raamatun vastaista. Jotkut siteet ovat lähes perittyjä, jotkut elämän mukanaan meihin tuomia. Jotkut itsevalittuja.
Siteet, (vähän kuin joku pikkupaha, joka istuu olkapäällä kuiskimassa mitä sattuu) jos ne jäävät elämäämme, ne estävät meitä elämään kiitollisena, ja vapaina, sitä Kristus-elämää johon meidät on kutsuttu. Ne tekevät meistä onnettomia ja epäileviä. Siksi on hyvä jos siteet katkaistaan, ja elämä isolla E,llä saa taas virrata meihin Kristuksen kautta.
Uskonnollisuudessakin on näillä alueilla suuri vaara sitoa meitä, sen sijasta että se vapauttaa. Asetamme mielellämme rajoja, ja tasoja ja asteikkoja, joilla arvioimme toisia, harvemmin itseämme. Raamattuakin voidaan käyttää, tahtomattakin, jopa ”lyömä-aseena”.
Aihepiiri on laaja, ja siksi mahdoton näin ohimennen syvemmin käsitellä. Enkä ole silleen päteväkään. Asiasta on monia hyviä kirjoja, jos kiinnostaa. Kannattaa vain tunnistaa nuo kaksi laajaa vaikutusalaa, ja taistella: ettei pelko, eivät hylkäyksen tuhannet muodot, pääse liiaksi elämäämme ohjaamaan, ja siinä vaikuttamaan.
Ohimennen sanottuna: myös kateus, tai ahneus jne löytävät juurensa peloistamme. Hylkäyksen juuret taas saattavat ohjata elämäämme niin ettei mikään riitä, jollakin elämän alueella jne.
Kuitenkin kaikki päätyy aina Kristuksen ristiin. Siellä saatiin pysyvä voitto.
Siksi sanonta: katso ristiin, on kaiken alku ja loppu. Se kattaa kaiken.
Siellä saatiin voitto myös laista. Voitto peloista ja hylkäämisen kivuista.
Ristin kautta Herra hoitaa omiaan, ja kasvattaa meistä uskossa vahvoja.
Herra luo meihin uskon kautta rauhaa ja levollisuutta, joiden kautta vaikeudetkin on mahdollista kohdata. Meissä itsessämme on valinnan mahdollisuus, antautumisen ja ristin juureen heittäytymisen kyky. Oikeutenamme on valita rauha, ja ilo Jumalassa, kiitoksen ja luottamuksen kautta, silloinkin kun myrskyää. Siihenkin tarvitaan Kristuksen ristinkuoleman tuoma voitto. Uskovina elämme kahdella tasolla, näkyvällä ja näkymättömällä. Siksi totuuden perusta on totuus itse: Kristus.
Rauhamme on Hänessä.
Tavallaanhan koko Uusi testametti kertoo siitä miten Kristus tuli vapahtamaan meidät synneistämme, lankeemuksistamme ja kuolemasta.
Toki myös sama sanoma löytyy Vanhastakin Testamentista, joskin verhotummin.
Jesaja 53:
4. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5. mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
10. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.
11. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.
12. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.
Paavalin kirje Roomalaisille: Luku 8
15. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: ”Abba! Isä!”
16. Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
17. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.
18. Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.
1 Johanneksen ensimmäinen kirje luku 4
14. Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.
15. Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.
16. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.
17. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.
18. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.
Herra auttakoon meitä itsekutakin elämään siinä vapaudessa ja kiitoksessa,
johon meidät on jo nyt Hänessä asetettu ja kutsuttu.
Herra on minun voimani ja kilpeni; häneen minun sydämeni turvasi, ja minä sain avun.Siitä minun sydämeni riemuitsee, ja veisuullani minä häntä ylistän.
Viimeisimmät kommentit