Mietin Lohdutuksen Jumala käsitettä. Kaiken meneillään olleen hallitus myllerryksen, sateenkaari väen marssien ja säätöjen menon keskellä, meillä on Jumala joka auttaa.
Totisesti Hän lohduttaa ja kantaa ja rohkaisee.
Hän ei hylkää, ei jätä, vaan pysyy luonamme.
Hän on kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala (Room 15:5).
Jumalamme on armossaan on täysi vastakohta menneiden aikojen ”jumalille”, jotka kauhistuttivat, ja ajoivat ihmisiä epätoivoon.
Oma yritys on aina riittämätön. Oli silloin ja on nyt.
Nytkin; meille tarjotaan vaikka mitä ruumiista irtautumiskokemuksia ja chakroja yms ylimpänä mahdollisuutena ”jumaluuteen”ja sen kokemiseen.
Kaikesta normaalista voimistelustakin on tehty jotain ”joogaa”.
Kaikki nuo uskonnot perustuvat tekoihin. Miedän omaan ”hyvyyteemme” tai sen yrityksiin.
Omaan kurkottautumiseen, kunhan tästä tulemme kyllin hyviksi niin sitten; meistä tulee jumalia. Eli ei etsitä ainoaa Jumalaa, vaan jotain jumalallista.
Moni sanoo: olen hengellinen tuntematta Jeesusta.
Toisaalla ihmiset etsivät kaikenlaisia ”voimia” ja ”voimaantumisia”, joiden avulla sitten saadaan jotain, päästään osoittamaan: minä hyvä minä.
Näillä sitten aiheutetaan jotain, tai ollaan vaan ”voimaintunnossa” hieman ylevämpiä kuin se toinen siinä ja semmoista. Pahimmoillaan pyritään hyötymään muista, kontrolli pelaa.
Olen aamuisin lukenut Niilo Rauhalan kirjaa; Hän ei väisty viereltäsi ja iloinnut sen hengestä.
Rohkaisua ja lohdutusta tässä ajassa. Sisintämme vahvistavaa. Kauniita runojakin.
Oteet sieltä:
Meitä kohti säteilee Jumalan rakkauden ja armon valo, joka läpäisee pimeimmätkin varjot…
Kuunnellut olen Anne Miettisen kertomaa herätys sarjaa tv7,lta.
Niissä hän huomautti, kärsimyksestä ei paljoa saarnata, se osui, niin kun näemme ympärillämme lopunaikojen pauhut, tarvitsemme kuulla Herra on kanssamme kärsimyksissäkin.
Tulemme yhä useammin tarvitsemaan yliluonnollista lohdutusta, Jumalaa joka voi, ja joka on läsnä.
Kuten Sana sanoo, kansat pauhaavat kuin meri. Kun kaikki on liikkeessä ympärillämme,
Jumala on ja pysyy luonamme.
Armosta me olemme pelastetut, emme itsemme kautta.
Kiitos Jeesus!
Vapautukaamme turhista syyllisyyksistä jotka repivät sieluamme.
Jumala kantaa, nostaa ja tosiaankin lohduttaa omiaan. Tuo ihmeellinen rakkaus joka ympäröi meidän pimeytemme.
Kaikki turha syyllisyys on Paholaisesta, Jumala ei syyllistä, vaan kutsuu parannuksen kautta vapauteen, lahjana saatavaan lahjavanhurskauteen. Jeesus kantoi ristillä takkamme, jotta me saisimme Hänessä elämän ja rauhan. Saamme luottaa Häneen.
Herra lohduttaa kansaansa ja armahtaa kurjiansa.(Jes 49:13).
Nyt vapautus on meitä lähempänä kuin silloin kun uskoon tulimme, juoskaamme kestävinä, silmät luotuina Jeesukseen.
Vielä hetki ja Hän saapuu.
Maranatha.
suvi
Viimeisimmät kommentit