Heti kun toivumme ihanasta uudestisyntymästä, alamme sovittaa sen hyötyjä omiin ympyröihimme.
Niin toki kuuluukin, Joskus vaan menemme minä edellä, ja Jeesus pitää peräsintä.
Kun tuo nyt kuuntelisi minua niin…
Kun tuo nyt vaan tekisi niin..
Kun tuo nyt olisi toisenlainen…
Eihän tästä mitään tule jollen minä…
Osaan tämän, oppikaa muutkin, seuratkaa…
Jeesus muuta tuota toista…
Näytä sille taivahan merkit!
Olisi nyt edes siedettävä, eikä tuommoinen…
Menisi vaikka muualle, häiritsee niin…
Kukas se siinä olikaan kenen asialla?
Kenen hyvää etsimässä?
Miten vaikeaa onkaan uskoa Jumalan hyvään tahtoon kaikessa.
Se hyvä tahto kun on kaikkia varten.
Se iankaikkinen rakkaus kun on aina sama.
Uskollinen ja rakastava Herra.
Kaikkivaltias, suuri ymmärrykseltään, täynnä rakkautta.
Jumala joka ei muutu, ei suutu, ei väsy, ei näänny.
Rakastaa ja armahtaa vaan.
Onko hyvä uutinen lähes liian hyvä meidän ottaa vastaan?
Jaksammeko antaa armolle tilaa?
Mehän olemme oppineet näyttämään muille kaapin paikat.
Niin suuri on ihmisen halu hallita.
Alamme sovittaa maailmaamme sitä joka on kaiken luoja ja ylläpitäjä, yli kaiken oleva.
Armon antaja, joka ei edes muista sitä väärää jota teemme, vaan pyyhkii pois päivittäin
syntimme, ja uudelleen pesee meidät verensä ihmeellisen voiman kautta.
Antaa kaiken anteeksi.
Uskollinen ja rakastava Herra.
Sitoutunut meihin jotka sallimme Hänelle itsemme.
Onnumme , olemme kallellaan sinne tänne, pidämme kiinni oikeuksistamme.
Valta huumaa pään niin helposti. Hallitsemisessa on sitä jotakin.
Uskomme omaan viisauteemme ja kykyihimme ohi Jumalan.
Toki hurskaina.
Uskollinen ja rakastava Herra.
Pelasta meidät taas.
::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Tämmöistä Siunaten, Suvi
Viimeisimmät kommentit