Matkalla

Helmikuussa vuonna 2021 rintasyövän hoidot olivat jo siinä vaiheessa, että kävin joka päivä taksilla Seinäjoelta Vaasassa sädehoidoissa.

Itse hoito kesti noin 5 minuuttia, mutta matkoineen se oli 3 tunnin reissu joka päivä.

Nyt 2023 vuoden jo alkaessa uskaltaa katsella taaksepäin luottavaisesti, elämä jatkuu.

Aamu aamulta soitto keskustaksiin, ja taksi tuli ja taas mentiin, kolmen viikon ajan.

Joka aamu uusi mies: kelan taksareitten muodossa.

Sitä ehtii puhella kaikenlaista kun 2,5 tuntia on paikoillaan, ees taas matkat veivät tuon ajan.

Selkeästi monet kaipasivat kuuntelijaa, ja kun huomasivat sellaisen löytäneensä, puhuivat, kipeistäkin asioista ja vaikka mitä.

Taas kerran ajattelin miten tavattoman yksin ihmiset sisimmässään elävät, kun sairas mummoikäinen kelpaa sielunhoitajaksi yhtäkkiä. Kahden tunnin sydämmen ”purku”.

Maksu vain on väärinpäin, viisikymppiä siitä ilosta maksaakin kuljetettava.

Toki ehkä siinä oli Jumalalla sormensa pelissä että juttu luisti? Ja varmasti olikin.

Reissujen alkaessa tein itselleni päämäärän; jokaiselle arvokortti ainakin.

Halu oli tarjota edes ohimenevä ajatus Jeesuksesta.

Tehden myös matkoista jollain tavoin myös mielekkäämpiä.

Sekin siinä on, kun on akuutisti tietoinen kuoleman mahdollisuudesta, miten se voi tulla vaikka kuinka yllättäen, siinä tulee hätä myös muitten pelastuksesta.

Tuntui mukavalta, kun eräs sanoi heti selkeästi; kyllä minä uskon.

Lyhyt ja ytimekäs vastaus. Selkeä kannanotto.

En kyseenalaistanut, tai udellut uskoaan Jeesukseen. En kysynyt missä käyt tai muuta. Usko riitti.

Toinen osoitti vilpitöntä kiinnostusta. Kyseli ja kuunteli tarkkaan.

Kolmas murahti. Monenmoista.

Oli vain yksi joka jyrkästi pyysi minua olemaan mitään Jumalasta puhumatta. Vaikenin.

Niinhän se menee.

Antoi kuitenkin itselleni iloa. Sain olla ikäänkuin lähetetty joka päivä todistamaan.

Olihan minulla aikaa kotona näitä sitten rukoilla ja ihmetellä.

Syövällä on monta virkaa. Se vanha sanonta: kyllä ihmisen on päästävä lähelle ihmistä auttaakseen ja Jumalastakin todistaakseen, on totta.

Nähdä ja kuulla se toinen ihminen, hyväksyä, rakastaakin Jumalan voimasta.

Kuuntelin tässä joulunaikaan laulua kuinka suutarille tuli vieraita jouluna ja kyynel tuli silmään. Suutari pettyneenä kyseli yöllä: Mestari miksi et tullutkaan vaikka lupasit? Naapurillekin ehdin jo kehaista että tulet.

Vastaus oli: tulinhan minä kylään. Yksinhuoltajana kylmissään olevana, nälkäisen lapsen kera.

Pummina syömään ja viinoissani, avaimeni hukanneena naapurina.

Kiitos että autoit ja välitit.

Vuorisaarnankin laulusta tuli mieleen, kaikkine vaatimuksineen jotka ikäänkuin alleviivaavat miten kipeästi ja täydellisesti me armoa tarvitsemme ja saamme sitä myös, Saamme, että voimme myös muita armahtaa ja osoittaa muillekin Häntä jolta ainoalta armo ylemme vuotaa.

Ote Vuorisaarnasta Raamatun vuoden 38 käännöksen mukaan. Matteus 5: 3-16

Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä. Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan. Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden. Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.

Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.

Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.

Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.

Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.

Piispa Wille Riekkisen mukaan Vuorisaarnassa eteemme piirtyy kuva teräväsanaisesta ja älyisestä opettajasta, joka huipensi Mooseksen lain vaatimukset äärimmilleen.

Jumalan valtakunnan etiikka on ehdoton – mutta onneksemme niin on armokin.

”Vuorisaarnassa Jeesus ohjaa meidät aivan kuin rautalangasta vääntäen rakkauden salaisuuden äärelle.”

Vuorisaarna ei ole tälle maailmalle annettu ohjeisto elää, vaan se kertoo
siitä, mihin suuntaan Jumalan tahtoo omiaan kuljettaa.

Vuorisaarna ei ole siis armon julistusta. Se on päinvastoin lakia, joka jatkuvasti
todistaa niin Jumalan omalle kuin muillekin, miksi he tarvitsevat Jeesusta
Vapahtajakseen. Vuorisaama on viimeistään se muuri tai seinä, joka pysäyttää tien
onnistuneimmaltakin itsensä pettäjältä.

Mutta samalla kun Vuorisaama osoittaa ihmiselle hänen mahdottomuuttaan: itse
omilla voimillaan ja kyvyillään miellyttää Jumalaa, se kertoo, millaista Jumala
tahtoisi jokaisen ihmisen elämän olevan.

Mutta missään vaiheessa ihminen ei toki kuvittele asemansaJumalan lapsena riippuvan siitä, miten hyvin hän onnistuu

Vuorisaarnan mukaan elämään.

Sillä kristityn elämä on oikeastaan tulemista siksi, mitä hän jo on.

Kristitty eli Kristukselle kuuluva ihminen on Jumalan silmissä täysin
nuhteeton, synnitön ja taivaskelpoinen.

Kristityn kilvoittelu taas on sitä, että hän
voisi elää vähemmän oman tahtonsa ja omien himojensa mukaan ja enemmän
lähimmäistensä iloksi ja Jumalan kunniaksi.

Siinä kilvoittelussa ei ole kuitenkaan
kysymys epätoivoisesta taistelusta saavuttaa Jumalan suosiota, vaan se on lapsen
kävelemään opettelua Isän turvallisessa ohjauksessa

Tämä ylläoleva, oli ote Jukka Norvannon ja Juha Erkkilä tekstistä netissä.

Nämä on tälläisiä pieniä katkelmia, ajatusten kirjoa elämän myrskyjen keskeltä. Mikään varsinainen opettaja en ole, enkä luule olevani:). Kristusta kompastellen seurailen.

Siunattua Uutta Vuotta 2023:

(Hebrealaiskirje 12:1-3 Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne. )

T: Suvi