Luin aamun sanan ja siinä kehoitettiin: Magnify the Lord.

(Magnify: suurennuslasi on englanniksi magnifying glass.)

Marian ylistys: Luukkaan 1:46 ”Minun sieluni suuresti ylistää Herraa”.

Suuresti ylistää, katsoa kuin suurentavan lasin läpi, nähdä ja takentaa.

Katsoa nähdäkseen ja kun näkee, ojentuu ylistykseen.

Ylistää suuresti. Palvoa. Rakastaa Herraa. Jeesusta.

Palvontaa, joka pulppuaa sydämestäsi, sisimmästäsi.

Palvontaa ja kiitosta joka kohdistuu yksin Jumalaan.

Katselemme Häntä, Jumalaamme.

Antaudumme rakastamaan Häntä.

Kiitoksen noustessa sydämmistämme.

Emme palvoessamme niinkään kiitä siitä mitä me olemme saaneet,

tai murehdi mitä ilman olemme jääneet. Palvonnan kohde on Jumala.

Me kiitämme siitä kuka hän on, josta kaikki saa alkunsa.

Jonka kautta kaikki on.

Ylistämme Häntä: joka kaikki kaikessa täyttää !

Efesolaiskirjeestä lainaten:

-1:3 Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä..

-1:19 Kiitämme: ja mikä on hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan.


-1:21 Katsomme Hänen suuruuttaan:

Hän on korkeammalla kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta, ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.

-3:18,19 niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.


-3:20,21 Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa.

Hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen.

Turhan usein seurakunnallinen toimeliaisuus, ihmisten moninaiset tarpeet, ja kokousten rytmi vetää meitä ikäänkuin ”maan tasolle”, niin paljon kaikkea, unohdamme miltei ylistää Jumalaa.

Palvonnassa kuitenkin meitä kutsutaan ”ylemmäs”.

Kohti Jumalaa. Ylistykseen.

Ylistykseen johon Pyhä Henki aina yhtyy.

Uskaltautua elämään Hengessä? Sitäkin.

Miten helppoa on ylistää kun uudistuksen tuulet koskettavat.

Silti palvoa voi, saa ja pitää, vaikka ei tuntuisi miltään.

Vaikka olisit väsynyt. Vaikka tunteesi olisivat surun tai suuren murheen vallassa. Silloinkin ylistyksessä moni asia järjestyy ikäänkuin uudelleen, kuin itsestään uuteen valoon, kun vain tunteistaan huolimatta alkaa uskaltautua, ojentautua palvomaan.

Ojentautua kaikella mitä meissä on ylistämään Herraa. Hän on arvollinen.

Ikäänkuin astua ylemmäs, kohti kirkkautta. Kohti valoa ja voimaa.

Kun läsnäolonsa sitten palvonnassa saa alkaa vallata sisintämme, kirkkaus ja Jumalan kohtaaminen kohottaa meitä olosuhteiden yli. Huomaamme äskeisten inhimillisten tunteiden kirjon väistyvän, tai ainakin hämärtyvän, kirkkauttaan katsellessa. Saamme uutta voimaa ja päättäväisyyttä.

Jumalan rakkauden ja suuruuden kohtaaminen saa aikaan myös nöyryyttä ja aitoa empatiaa muita kohtaan. Ylistys tuo Herran läheisyyden joka saa aikaan halun valita anteeksiantamuksen polut, valita rakastaa sitäkin vähemmän rakastettavaa. Olla tuomitsematta. Jumalan kohtaaminen palvonnassa parantaa meitä.

Vankilan ovetkin avautuivat ylistyksen äänestä! (apostolien teot 16) Paavali ja Silas eivät mukautuneet olosuhteiden mukaan. Heidän Jumalansa oli yhtä suuri vankilassa kuin vapaudessa.

Hän oli yhä Hallitsija. Jumala. Arvollinen saamaan ylistyksen ja kiitoksen.

Ylistys kohosi valtaistuimen eteen ja kahleet katkesivat.

Ilmestyskirjassa:

-Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias; vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas.

Enkelitkin ylistävät Jumalaa:

Ilm 7: 12 Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys

meidän Jumalalemme aina ja iankaikkisesti. Amen!

Rovasti Peltola blogissaan sanoo Jeesuksesta monta ylistettävää ja palvottavaa ilmaisua näin:

– Hänen sanansa lävistävät jokaisen. Hänen kasvonsa valaisevat kaiken.

-Jeesus on Jumalan Poika (Ilm 2:18): hän on Jumalan luomakunnan alku, joka on syntynyt ennen koko luomakuntaa ja jonka välityksellä on luotu kaikki (Kol 1:15-16). Hän on A ja O, alku ja loppu (Ilm 1:8; 22:13). Hän on Voideltu (Ilm 11:15; 12:10). Hän on Pyhä ja Tosi, Daavidin avaimen haltija (Ilm 3:7), hänen nimensä on Uskollinen ja Tosi. Hän on Jumalan Sana .

Hän on se kirkas aamutähti.

Suurimpana ylistyksenä, Kiitos Karitsalle joka on jo voittanut!

– Voitto tulee Karitsan veren kautta (Ilm 12:11). Karitsa on ristin kuolemassaan päästänyt uskovat synneistään verellään (Ilm 1:5) ja ostanut heidät verellään Jumalalle (Ilm 5:9).

Kun kohotamme katseemme Häneen, Herraan, meillä on aina juhlat.

Niin paljon mistä kiittää. Joskus kiitos nousee hiljaa sydämmissämme, toisinaan se purkaantuu huudoiksi. Kyyneliksi ja iloksi. Ylistämme kotona ja työssä askareiden lomassa. Luonnossa kulkiessa. Seurakunnassa. Palvommepa Herraa yksin tai yhdessä, hän on arvollinen.

Aaamulla kiittäen alamme päivän, illalla nukahdamme kiitokseen. Jospa näin aina voisi olla. Ylistyksen täyttäessä sisintä, katseen ollessa kiinnittynyt häneen.

Raamattu auttaa meitä, jos emme aina itse löydä sanoja.

Lue Ylistystä psalmesista:

Sinä Herra olet Korkein. Sinä olet ylen korkea. Ylitse kaikkien jumalain.

Suuri on Herra. Herra on hyvä.

Kiitä Herraa minun sieluni ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.

Laupias ja armahtavinen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.

Auringon noususta sen laskuun olkoon Herran nimi ylistetty.

Voisin jatkaa aiheesta vaikka ja kuinka, mutta tähän nyt lopuksi psalmi 100,

jossa kaikkia kansoja kehoitetaan ylistämään Herraa.

Kaikkia kehoitetaan tuntemaan Herra.

Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa,

Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla.

Tietäkää, että Herra on Jumala.

Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme, hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.

Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten.

Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä.

Sillä Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikkisesti

ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen.

Kun maailma ympärillämme myrskyää ja muuntuu kohti loppuaan, me ylistämme häntä joka ei muutu, vaan pysyy iankaikkisesti.

Suvi