Olemme juuri viettäneet Pääsiäistä.
Toisille se on ihanaa perheiden yhdessäolon aikaa, toisille edesmenneiden aikojen muistelua,
ja jopa suurta yksinäisyyttä. Lepoa heille, joille se oli tauko työn uurastuksesta.
Kiitosmieltä kuitenkin, jos ja kun olemme saaneet vastaanottaa ihanan pelastuksen Jeesuksessa,
ja sen mukanaan tuoman rauhan ja ilon. Ylistys Jumalalle.
Kristittyinä, kun katsomme tyhjää ristiä, tiedämme voitto oli täydellinen.
Kristus nousi kuolleista. Hän elää voittajana Isän oikealla puolella halliten jo nyt.
Kaikki vallat ja voimat ovat asetetut Hänen jalkainsa alle.
Kukistaessaan Saatanan, synnin ja sairauden ja kuoleman,
Jeesus myös vapautti meidät elämään uutta elämää Hänessä, vapahtajamme yhteydessä päivittäin.
Riemuvoitto, lopullinen ja ikuinen, se on saatu!
Totta on, usein emme koe niin, miltei päinvastoin. Kuin olisimme heitetyt myllyihin joiden jauhantaa hädin tuskin kestämme. Pelko, ja hylkäämiset, ja syytökset tuntuvat musertavan meidät.
Kaikenlaiset kiusat, ja houkutukset ja omat toiveet. Niin usein emme oikein jaksa katsoa ristiin.
Sen elämäämme tuoma armokin tuntuu kovin huteralta ja kaukaiselta.
Joskus, vaikka haluamme katsoa ja uskoa ristin voittoon, näemme vain harmautta ja pimeyttä.
Ihmiseloon mahtuu niin monta tuskaa.
Se ei muuta tosiasiaa, näemme tai koemme, tunnemme mitä tahansa.
Risti on Kristuksen voitonpaalu. Voitto on saatu.
Sanat: se on täytetty kuuluvat jokaiselle joka Häneen luottamuksensa asettaa.
Me olemme Voittajan puolella.
Mikään tai kukaan ei voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta.
Jumala on meidän puolellamme, eikä meitä vastaan.
Minua on viime aikoina puhututtanut se lankeemus, jonka kukin löydämme itsestämme.
Olemme Raamatun mukaan ”syntinen suku”.
Tunne-elämämme, ja tahtomme on lankeemuksen ja omien halujemme muokkaamaa.
Siksi Jumalan Sana on mittanuora, joka kertoo meille totuuden, ei tunteemme, eikä olosuhteet.
Jumalan Sana sanoo: mikään ei voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta.
Aikoinaan olimme mieheni kanssa muutamilla kursseilla joilla opetettiin ns. ”vapauttamista” ja hengellistä sodankäyntiä. Paljon niissä opetus päivissä oli hyvääkin, mutta myös paljon ihmisen kovaa; pätemisen ja voiman osoituksen tarvetta. Teemme itsestämme usein turhankin merkityksellisiä Jumalan työtovereina:).
Toki toisinaan sekin kaikki oppi vapautuksesta jne on ollut hyödyksi. Omassa elämässäkin.
Mainitsen tämän asian, koska se jäi näistä opeista pysyvästi mieleen, useimmat siteet pohjautuvat joko pelkoihin, tai hylkäyksiin. Pahat kaksoset! Saatana käyttää näitä jatkuvasti, mitä erilaisimmissa tilanteissa, ja monin tavoin, usein muiden kautta, hämäten ja riistäen uskomme ja ilon.
Heikentäen uskoamme ja luottamustamme Jeesukseen.
Tavalla tai toisella jomman kumman juurisyyn kautta, sielunvihollinen yrittää saada tunteittemme kautta meistä otteen, jota sitten käyttää sitoakseen meidät. Joskus tarvitaan vapautusta, jopa tietynlaisten rukoustilanteiden kautta. Siinä ei ole mitään Raamatun vastaista. Jotkut siteet ovat lähes perittyjä, jotkut elämän mukanaan meihin tuomia. Jotkut itsevalittuja.
Siteet, (vähän kuin joku pikkupaha, joka istuu olkapäällä kuiskimassa mitä sattuu) jos ne jäävät elämäämme, ne estävät meitä elämään kiitollisena, ja vapaina, sitä Kristus-elämää johon meidät on kutsuttu. Ne tekevät meistä onnettomia ja epäileviä. Siksi on hyvä jos siteet katkaistaan, ja elämä isolla E,llä saa taas virrata meihin Kristuksen kautta.
Uskonnollisuudessakin on näillä alueilla suuri vaara sitoa meitä, sen sijasta että se vapauttaa. Asetamme mielellämme rajoja, ja tasoja ja asteikkoja, joilla arvioimme toisia, harvemmin itseämme. Raamattuakin voidaan käyttää, tahtomattakin, jopa ”lyömä-aseena”.
Aihepiiri on laaja, ja siksi mahdoton näin ohimennen syvemmin käsitellä. Enkä ole silleen päteväkään. Asiasta on monia hyviä kirjoja, jos kiinnostaa. Kannattaa vain tunnistaa nuo kaksi laajaa vaikutusalaa, ja taistella: ettei pelko, eivät hylkäyksen tuhannet muodot, pääse liiaksi elämäämme ohjaamaan, ja siinä vaikuttamaan.
Ohimennen sanottuna: myös kateus, tai ahneus jne löytävät juurensa peloistamme. Hylkäyksen juuret taas saattavat ohjata elämäämme niin ettei mikään riitä, jollakin elämän alueella jne.
Kuitenkin kaikki päätyy aina Kristuksen ristiin. Siellä saatiin pysyvä voitto.
Siksi sanonta: katso ristiin, on kaiken alku ja loppu. Se kattaa kaiken.
Siellä saatiin voitto myös laista. Voitto peloista ja hylkäämisen kivuista.
Ristin kautta Herra hoitaa omiaan, ja kasvattaa meistä uskossa vahvoja.
Herra luo meihin uskon kautta rauhaa ja levollisuutta, joiden kautta vaikeudetkin on mahdollista kohdata. Meissä itsessämme on valinnan mahdollisuus, antautumisen ja ristin juureen heittäytymisen kyky. Oikeutenamme on valita rauha, ja ilo Jumalassa, kiitoksen ja luottamuksen kautta, silloinkin kun myrskyää. Siihenkin tarvitaan Kristuksen ristinkuoleman tuoma voitto. Uskovina elämme kahdella tasolla, näkyvällä ja näkymättömällä. Siksi totuuden perusta on totuus itse: Kristus.
Rauhamme on Hänessä.
Tavallaanhan koko Uusi testametti kertoo siitä miten Kristus tuli vapahtamaan meidät synneistämme, lankeemuksistamme ja kuolemasta.
Toki myös sama sanoma löytyy Vanhastakin Testamentista, joskin verhotummin.
Jesaja 53:
4. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5. mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
10. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.
11. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.
12. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.
Paavalin kirje Roomalaisille: Luku 8
15. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: ”Abba! Isä!”
16. Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
17. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.
18. Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.
1 Johanneksen ensimmäinen kirje luku 4
14. Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.
15. Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.
16. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.
17. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.
18. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.
Herra auttakoon meitä itsekutakin elämään siinä vapaudessa ja kiitoksessa,
johon meidät on jo nyt Hänessä asetettu ja kutsuttu.
Herra on minun voimani ja kilpeni; häneen minun sydämeni turvasi, ja minä sain avun. Siitä minun sydämeni riemuitsee, ja veisuullani minä häntä ylistän.
Suvi
Viimeisimmät kommentit