Olemme väsyneitä ”neitseitä”.
Kutsuttuja valvomaan, valoansa kantamaan.
On kohta aika nousta ylkää vastaan.
Pukuni oi, niin ryppyinen ja pitkän matkan kuluttama.
Öljyäkin vain tilkka.
Minua väsyttää.
Nuo vahvat ja valmiit, öljyissään kylpevät,
Valtavuuttaan vakuuttavat.
Heikkoja ”siskojaan” ylenkatsovat.
Kuin öljystä kiiltää jopa kasvonsa.
Sanoissaan kuumeinen kiihko: ylkä tulee!
Kelpaankohan minäkin, saanko tulla?
On minulla sinulle rakkauteni antaa, Herra.
Tilkka öljyä ja anovat kädet, painunut pää, eessäsi oon.
Yhtäkkiä nousen, kuin liitävä lintu kohoan.
Kohoan vauhdilla yli maiden, ohi taivaiden.
Ohi tavaitten taivaiden.
Kirkkautesi sokaisee minut.
Seison edessäsi kirkkaana ja riemuitsen.
Minäkin köyhä neitsyt, kohosin taivaisiin, koska Sinä maksoit kaiken.
……………………
Jumalan kuva:
Sinä ja minä.
Ei sen kummempaa.
Jumalan kuva!
Voiko olla suurempaa arvoa.
Armosta annettua.
Jumalan kuva: tänäänkin.
Sinä sekä minä.
………………………………….
t: Suvi
Viimeisimmät kommentit